Puutarhan valaistus tulee ajankohtaiseksi heti, kun polut on tunnistettava turvallisesti pimeän tultua, terasseja on voitava käyttää iltaisin ja yksittäiset alueet on suunnattava. Hyvin harkittu suunnittelu auttaa järjestämään alueet selkeästi, tekemään kulkuväylistä helppolukuisia ja hyödyntämään ulkoaluetta miellyttävästi ilman, että sitä valaistaan latteasti tai sekavasti.
Puutarhan eri alueilla on erilaisia tehtäviä. Siksi valoa ei pitäisi käyttää samalla tavalla kaikkialla. Puutarhapolkujen varrella rauhallinen ja yhtenäinen valaistus on erityisen hyödyllinen, jotta kulkualueen reunat, askelmat ja suunnanmuutokset pysyvät selvästi tunnistettavina. Talon sisäänkäynnin kohdalla on myös tärkeää, että avain, ovikello ja kynnys ovat selvästi näkyvillä. Terassilla keskitytään enemmän siihen, että istumapaikat, pöytäalueet ja siirtymät nurmikolle pysyvät käyttökelpoisina illalla.
Selkeästä pohjapiirustuksesta hyötyvät myös toiminnalliset apualueet, kuten autotalliin johtava polku tai vajan ympärillä oleva alue. Polku autotalliin ja vajan ympärillä oleva alue tarvitsevat yleensä tasaisempaa ja suunnatumpaa valoa kuin suojaisa oleskelualue puutarhan reunalla. Pienempi kirkkaus riittää usein yhteisiin tiloihin, kunhan huonekalut, liikkumisalueet ja portaat pysyvät turvallisesti tunnistettavina. Tuloksena ei ole tasaisesti valaistu ulkoalue, vaan käytön mukaan porrastettu valaistus.
Valaistuksella on suuri vaikutus siihen, vaikuttaako puutarha rauhalliselta, selkeältä tai selkeältä. Poluilla, terassin reunoilla ja sängyn reunoilla alaspäin suunnatut puutarhavalaisimet jäsentävät pintoja yleensä paremmin kuin vapaasti hajavalo, koska ne kohdistuvat näille alueille ja rajoittavat häikäisyä. Täsmälliset korostukset ovat erityisen tehokkaita silloin, kun ne tukevat orientaatiota tai tilajärjestelyjä, esimerkiksi penkissä, ammeessa tai näkyvässä puunrungossa. Liian monta pientä valopistettä jakaa huomion moniin suuntiin ja tekee ulkoalueen valaistuksesta nopeasti epävakaan.
Myös valon jakautuminen muuttaa vaikutelmaa merkittävästi. Kapeat valonsäteet korostavat korkeutta ja suuntaa, leveät valonjakautumat yhdistävät laajempia alueita visuaalisesti voimakkaammin. Istuinalueilla lämmin valkoinen koetaan usein rauhallisemmaksi, koska pinnat näyttävät pehmeämmiltä ja kontrasti on illalla vähäisempi.
Puutarhan materiaalit reagoivat eri tavoin valoon. Siksi kannattaa tehdä valinta, joka sopii olemassa olevaan ympäristöön. Puu imee yleensä valoa pehmeämmin, varsinkin jos valo osuu sivulta tai on hieman sivussa. Kivipinnat heijastavat usein valoa selkeämmin ja näyttävät siksi nopeammin kirkkaammilta, varsinkin jos pinta on kirkas tai altis, vaikka itse valaisin ei olisikaan erityisen voimakas. Vaaleilla seinillä, sorapinnoilla tai betonipinnoilla voi siksi riittää hillitympi ratkaisu kuin tummien aitojen tai tiheästi istutettujen penkkien vieressä.
Kasvit tuovat valokuvaan liikettä ja syvyyttä. Ruohot, väljät pensaat ja puiden latvukset luovat erilaisia varjoja kuin tiiviit pensasaidat tai suuret lehdet. Kun valaisimet sijoitetaan lähelle istutuksia, syntyy valon ja varjon siirtymiä, jotka saavat puutarhan näyttämään avarammalta. Selkeillä, melko moderneilla alueilla sopivat usein pelkistetyt, visuaalisesti hillityt muodot. Luonnonläheisillä alueilla valaisimet ovat yleensä harmonisempia, jos ne eivät vaikuta liian teknisiltä tai hallitsevilta. Näin puutarhavalaistusta voidaan käyttää siten, että materiaalit, pinnat ja kasvit näyttävät illalla valaistuilta yhtenäisesti eikä sattumanvaraisesti.
Korkeus, etäisyys ja kiinnitystapa ovat tärkeimmät tekijät valintaprosessissa. Matalammat valaisimet soveltuvat yleensä silloin, kun on tarkoitus rajata polkuja tai rajata kukkapenkkejä. Korkeammat mallit kattavat suurempia alueita, ja ne soveltuvat usein paremmin leveämmille kulkuväylille tai avoimille terasseille. Jos valaisin näyttää pinta-alaansa nähden liian pieneltä, se menettää nopeasti suunnanvalvontatehtävänsä puutarhassa. Jos se kuitenkin valitaan liian korkealle, se voi vaikuttaa hallitsevalta ja jättää pinnan visuaalisesti varjoonsa.
Sopiva etäisyys riippuu valaisimen korkeudesta, valon jakautumisesta ja valovirrasta. Käytännön lähtöarvona voidaan yleensä käyttää noin 50-90 cm korkeita pylväsvalaisimia tai pollarivalaisimia, joita voidaan käyttää kapeammilla puutarhan poluilla. Yksityisillä poluilla valaisimien etäisyys on usein noin 3-4,5 metriä, jotta polku pysyy rauhallisena eikä valon ja pimeyden välillä tapahdu liiallisia vaihteluita. Suuremmilla etäisyyksillä voidaan työskennellä avoimemmilla poluilla tai laajemmilla alueilla. Valonjakautumisesta riippuen valmistajan esimerkkivalaisimet ovat 800 mm:n korkuisille pollarivalaisimille jopa noin 5,5 metriä, tietyille 180°-valonjakautumille jopa 8 metriä ja 360°-valonjakautumille jopa 10 metriä. Liian suuret aukot luovat pimeitä alueita, ja liian lähellä toisiaan olevat aukot tekevät radasta nopeasti epätasaisen. Ulkoseinävalaisin voi olla talossa järkevämpi kuin vapaasti seisova puutarhavalaisin, jos alue on suoraan julkisivussa eikä maahan haluta sijoittaa lisävaloa. Lattiauppovalaisimet soveltuvat paremmin silloin, kun kulkuväylien on pysyttävä vapaina ja näkyvä valaisimen muoto olisi häiritsevä. Pistoke- tai maapiikkiratkaisut ovat käytännöllisiä, kun puutarhan alueita vaihdetaan kausittain ja valon on liikuttava joustavasti. Erityisarvot ovat ohjeellisia, ja niitä on aina verrattava valaisimen valaisukulmaan ja valmistajan antamiin tietoihin.
Sähköllä toimivan puutarhavalaistuksen asennustilanne on otettava huomioon alusta alkaen. Pysyvästi suunniteltu virtalähde on järkevä, jos polkuja, terasseja tai sisääntuloalueita halutaan valaista pysyvästi. Tämä pätee myös silloin, kun suunnitellaan kytkimiä, liiketunnistimia tai myöhempää valaistuksen ohjausjärjestelmää. Merkitystä ei ole vain valaisimen sijainnilla, vaan myös sillä, kuinka paljon se on alttiina sateelle, tuulelle ja roiskevedelle. Sopiva IP-luokitus riippuu aina käyttöpaikasta. Näin ollen kattamattomalla puutarhapolulla olevaan valaisimeen sovelletaan erilaisia vaatimuksia kuin suoraan suojatun terassin oven vieressä olevaan valaisimeen. Vähintään IP44-luokkaa käytetään usein talon ympärillä olevissa suojatuissa ulkotiloissa. Jos valaisin on alttiina säälle tai sääpuolella, IP65 on usein sopivampi. IP67 on yleensä sopiva standardi lattiauppovalaisille. IEC 60529:n mukaan toinen koodinumero tarkoittaa 4 suojaa roiskevettä vastaan, 5 suojaa vesisuihkua vastaan ja 7 suojaa tilapäistä upotusta vastaan. Ratkaisevia ovat kuitenkin valmistajan tekniset tiedot ja erityinen asennuspaikka.
Yliviivatut hinnat nettilamppu.fi-verkkokaupassa ovat valmistajan suosittelemia vähittäismyyntihintoja.
Kaikkien tuotteiden hinnat on ilmoitettu euroina, sisältäen ALV 25,5 % ja ilman toimituskuluja.