Muuntajat - jännitemuuntajat
Muuntajat, tai lyhyesti muuntajat, muuttavat 230 voltin verkkojännitteemme erittäin mataliksi 6, 12 tai 24 voltin jännitteiksi. Ne voidaan kääntää myös jännitemuuntajiksi (lat. transformare = muuttaa, muuntaa). Valaistustekniikassa muuntajia tarvitaan valaisimissa, joita käytetään pienjännitteisillä valonlähteillä. Muuntajat ovat yleensä olennainen osa sähkötekniikkaa. Ne pienentävät ja suurentavat vaihtojännitettä, ja niitä on lähes kaikissa sähkölaitteissa, joiden käyttöjännite poikkeaa verkkojännitteestä. Muuntajat ovat välttämättömiä myös yleisessä sähkönjakelussa, sillä sähköä voidaan siirtää tehokkaasti vain suurjännitelinjoilla, ja se on sen vuoksi muunnettava uudelleen muuntajan avulla.
Kaksi erilaista vakiojännitelähdettä
Valaisimissa voidaan käyttää kahta eri muuntajatyyppiä: perinteistä magneettimuuntajaa (K-muuntaja) tai elektronista muuntajaa (E-muuntaja). Perinteinen muuntaja on mekaaninen muuntaja, jonka toimintatapa perustuu kahden kelan vuorovaikutukseen ja induktiolakiin. Elektroninen muuntaja puolestaan muuntaa jännitteen elektronisten piirien avulla. Sen etuna on, että se on paljon kompaktimpi ja kevyempi kuin perinteinen muuntaja.
Muuntajan historia
Vaikka perinteisen muuntajan perustana oleva induktioperiaate oli tunnettu Michael Faradayn vuonna 1831 tekemästä löydöstä lähtien, ensimmäinen muuntaja kehitettiin vasta 50 vuotta myöhemmin. Vuonna 1851 Lucien Gaulard ja John Gibbs esittelivät Lontoossa keksintönsä, ensimmäisen muuntajan. Neljä vuotta myöhemmin unkarilaiset Károly Zipernowsky, Miksa Déri ja Otto Titusz Bláthy kuitenkin hakivat patenttia. Siitä lähtien unkarilainen yritys myi muuntajia maailmanlaajuisesti. Amerikkalainen George Westinghouse tuli kuitenkin tunnetuksi vaihtovirtajärjestelmän ja siten myös muuntajan levittämisestä.
